Just another high…… yacHteq

Kevätkunnostus etenee lähes aikataulun mukaan, ohjelmassa ei ole kuin hiomista, maalaamista ja lakkaamista eli ei mitään rikkomista. Osa teräskaarista on putsattu ruosteista ja maalattu Hammerite maalilla, toinen kerros on vetämättä, pilssiin pintamaaliksi tulee Hempelin entinen Farvolin eli taisi olla Multicoat tms harmaana.

Kylkiin tulee yksi kerros valkoista Epifanesia ja pohjaan Interin Cruiser myrkkymaalia kuparittomana joka on huolestuttavasti nimetty Cruiser Eco maaliksi. Toivottavasti nimi ei ole enne sillä pelkona on, että Eco maali toimii enemmänkin kasvualustana kuin sen estona… Syksy näyttää.

Vesillelasku? Lienee ennen kesäkuun puolta väliä, aikaa on pari viikkoa jonka pitäisi riittää aivan mainiosti.

Aina silloin tällöin näkee juttua tai kysymyksiä ruuvien materiaaleista, varsinkin kun käyttökohteena ovat veneet. Materiaali on useimmiten ollut messinkiä, pronssia tai haponkestävää terästä. Noista kolmesta vain kaksi soveltuu veneissä käytettäviksi: pronssi ja haponkestävä teräs.

“Messinkiä ei käytetä veneissä, se on tarkoitettu huonekaluteollisuudelle” Jotakuinkin noin sanoi edesmennyt Eino Antinoja luennoidessaan puuveneen korjaus-kunnostuskurssilla joskus 80-luvun alkupuolella. Jo tuon kommentin pitäisi yksinään riittää, sillä se on totuus.

Messinkiä vaivaa sinkinkato, joka haurastuttaa materiaalin, ja lisäksi sen mekaaniset ominaisuudet ovat heikommat kuin pronssilla. Johannan isopurjeen kisko mastossa oli kiinnitetty messinkiruuveilla, ja ruuvien kannat alkoivat lohjeta ruuveista irti itsestään ilmeisesti rasituksesta. Ne vaihtuivat haponkestäviin ruuveihin, onneksi kisko eli käytännössä isopurjeen mastoliikki ei irronnut kesken purjehduksen kovassa kelissä…. Classic marine kertoo saman asian kuin Eikalta lainattu kommentti tämän jutun alussa: “Remembering the problems of dezincification, brass screws should only be used in protected environments, for example in interior furniture, or in applications where your life will not depend on them.”

Haponkestävät ruuvit ovat kelpo vaihtoehto, ja saatavuuskin on hyvä. Ainoa ongelma on, kun haponkestävää terästä käytetään hapettomassa tilassa. Silloin siitä valmistettuja ruuveja ja pultteja vaanii rakokorroosio, joka voi pahimmillaan johtaa ruuvin tai pultin katkeamiseen. Haponkestävä teräs vaatii hapen läsnäoloa jotta sen pinta passivoituisi ja näin estäisi korroosion edistymisen. Pronssilla ei tuota ongelmaa ole, joten se on varmempi vaihtoehto varsinkin vesilinjan alapuolella.

Millä messinkiruuvin ja pronssiruuvin toisistaan erottaa? Messinki on väriltään keltainen, kullan kaltainen, pronssi on enemmän punertavan ruskea. Ja tietty hinnasta……

Maaleistakin voisi juttua kirjoittaa, sanottakoon nyt vain se, ettei latekseja veneissä pidä käyttää. Eikä puutaloissakaan. Lateksejahan piisaa, ja Pikateho taitaa olla se yksi tunnettu. Teho on puolestaan öljymaali ja sopii vallan mainiosti veneissäkin käytettäväksi, esimerkiksi kannessa.

Päivitin ko. stroorin, lähinnä eeePC käytön osalta. Nykyinen käyttis kun on antiX joka on Debian–pohjainen. Päivitetty juttu on edelleen samassa paikassa eli tässä.

Johanna suuntasi keulan kohti länttä sunnuntaina 22. heinäkuuta. Ensimmäiseksi yöksi ankkuroitiin Källvikeniin josta suunnattiin kohti Tammisaarta seuraavana aamuna. Tammisaaresta jatkettiin matkaa keskiviikkona 25. heinäkuuta ja ankkuri laskettiin Högsåran ankkurilahteen muutaman muun veneen seuraksi.

Purjehdus jatkui aikaisin seuraavana aamuna kohti Korpoströmin kauppaa jossa tankattiin. Sieltä suunnattiin kohti Kihtiä. Keli oli mainio, tuuli pysytteli aluksi poissa mutta alkoi viritä melko pian. Johanna kulki iloisesti fokan, jibin ja ison avustuksella ja tuuli piristyi.

Loppujen lopuksi tuulta oli 10 m/s luoteesta, ja Johanna kulki parhaimmillaan 7,2 solmua. Perin Mahtavaa! Matkaa jatkettiin vielä Bänö-ö lahteen jossa ankkuroitiin – peräti kaksi kertaa sillä ensimmäinen yritys ei onnistunut, ankkuri ei rivakassa puuskaisessa tuulessa pitänyt.

Koitti perjantai eli 27. heinäkuuta. Ankkuri nousi jälleen aikaisin aamulla ja Johanna suuntasi kohti Maarianhaminaa.

Etenimme aamupläkässä “puutarhaväylää” konevoimin ja laituroiduimme Maarianhaminassa ÅSS:n vierassatamaan sopivasti ravintolan kohdalla olevan laiturin päähän. Well done, olimme lähteneet vasta toissapäivänä Tammisaaresta!

Ohjelmassa oli mm. tutustuminen uusittuun merimuseoon ja ruokailu Nauticalissa. Molemmat olivat todella hyviä.

Paluumatka kohti itää alkoi 31.heinäkuuta tiistaina, jolloin purjehdittiin Degerbyn vierassatamaan. Sieltä seuraavana päivänä venytimme yli Kihdin jälleen mukavassa tuulessa ja laituroiduimme Korpoströmin vieraslaituriin jo aikaisin iltapäivällä kahden aikaan. Alunperin oli tarkoitus jatkaa matkaa tankkauksen jälkeen mutta mukavuudenhalu voitti ja jäimme Korpoströmiin yöksi. Vierassataman sauna oli bueno.

Korpoströmistä matka jatkui Helsingholmiin jossa lojuimme tavaksi tulleet pari päivää tekemättä mitään.

Kotimatka jatkui lauantaina 4. elokuuta ja pitkän päiväpurjehduksen jälkeen laituroiduimme kotisatamaan kuuden aikoihin iltapäivällä. Takana oli kaksi viikkoa purjehtimista ja laiskottelua, ehkä ensi vuonna pidemmän kaavan mukaan?

Johanna holahti veteen tänään. Tässä ollaan vielä kuivilla:

Ja hetken päästä vettä kölin alla, vettä tuli sisään perin vähän joten ujohko automaattipumppu jäi hoitamaan  pumppaamista. Homma alkaa olla hoidossa kunhan vielä saa maston paikoilleen. Hyvällä tuurilla sen saa paikoilleen jo sunnuntaina. Eikä ole vielä edes Juhannus!

Johanna on valmis vesillelaskuun. Tosin pientä säätöä on vielä, mutta ne hommat eivät vesillelaskua estä. Nyt jäädään odottelemaan meriveden riittävää eli vähintään +-0 korkeutta loppuviikosta niin hyvällä tuurilla alus holahtaa silloin veteen.

Emäpuu meni tietty myös umpeen ennen laskua.

Tässä tiikkipala ennen sovitusta, tiikki valikoitu puulajiksi siitä yksinkertaisesta syystä, että löysin tallista juuri sopivankokoisen kangen:

Täytepala paikoillaan, tuoksi valikoitu iroko samasta syystä kuin tuossa yllä:

Ja tässä sovitettuna ja liimattuna, liimana osittain Arsalinin epoksi ja lisäksi Simson CA ja sen primeri P huokoisille materiaaleille. Arsalinin epoksi oli ainakin tuoksumaailmaltaan kevyempi kuin SP, toivottavasti pitää yhtä hyvin:

Ja lopuksi liiat pois ja lyijmönjä ja lopuksi myrkky pintaan:

Tulipa haettua Simson CA liimaa ja siihen sopivaa primeria emäpuun korjaamiseksi. Ajattelin suosia kotimaista kauppiasta vaikka maksaisinkin hiukan enemmän, ja liimaa löytyikin hieman yllättäen Vestekistä, primeri oli loppu. Ei ollut varastossakaan. “Millos sitä sais?”. Ei tietoa. Olisipa edes kysynyt, että tilataanko? Nix nax. Vissiin liian monimutkaista ja vaikeaa.

Parin muun vesiperän ja kotimaisia kauppiaita parin tunnin netistä hakuun ja puhelinvastaajien plimp-plom soundien ja “vaihteessamme on ruuhkaa” ja “kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja” kuunteluun kyllästyneenä kävin Toplichtin sivuilla, laitoin lisäliiman ja primerin ostoskoriin ja samalla muita hiluja ja tilasin. Siihen meni viisi minuuttia. Surullista mutta totta ja aiemminkin koettua on tuo kotimainen asiakaspalvelu, voisivat edes yrittää tehdä jotain muuta kuin vain kuitata ettei oo. Ei ihme, että ostot valuvat muissa maissa toimiville verkkokaupoille.

Kevätkunnostus on vihdoin alkanut ja halkeama emäpuussa – joka on ollut samannäköinen ainakin viimeiset 15 vuotta – kiinnitti vihdoin hiukan enemmän huomiota ja päätin kurkata mitä se on syönyt. Vaarallista, saattaisi joku sanoa, olen samaa mieltä.

Irroitin hiukan irrallaan olleen palan ja sen takaa paljastui tummunutta mutta suhteellisen hyväkuntoista tammea. Palan edessä ollut oksankohta joka oli selvästi haljennut avautui seuraavaksi ja sen takaa paljastui pajon pahempi näkymä. Sain kaivaa mustaa multaa jonkin verran pois ennen kovan puun löytymistä. Onneksi löytyi. Nyt on ohjelmassa siistiä ko kolo emäpuussa ja sen jälkeen liimata&ruuvata uusi n. metrin pitkä pala paikoilleen. Eiköhän se ole sen jälkeen vahvempi kuin haljenneena ja kestää kunnes hamassa tulevaisuudessa joku ottaa haasteen vastaan ja vaihtaa emäpuun kokonaisuudessaan. Se ei ole mikään kevyt duuni, sillä pituutta emäpuulla on n. 8 m, leveyttä 30-40 cm ja korkeutta 15-20cm. Samalla kannattaisi vaihtaa perästeevi. Vapaaehtoisia?

Muu kevätkunnostus noudattelee enemmän tavallista kevätkunnostusta. Kyljet on jo hiottu, myrkky pohjassa muuten paitsi kölipainon osalta. Jätin sen maalamatta sillä osa emäpuusta kaipaa vielä myrkkymaalia kunhan uusi pala on kiinni. Vielä kun saa hiottua lakkapinnat ja maston niin voisi alkaa lakkaushommiin ja arvuutella telakalle laskupäivän.

Viime kesänä lomapurjehdus vei Maarianhaminaan saakka. Mitenköhän tänä vuonna? Vesille jo toukokuussa? Pientä laittoa olisi taas luvassa.

Johanna on edelleen kuivilla, kevät lipesi käsistä aivan totaalisti. Vaikkei tarkoitus ollut tehdä mitään kummempaa remppaa, on homma edelleen kesken. Toiveissa tosin edelleen kelluminen ennen Juhannusta. Aika näyttää.