Just another high…… yacHteq

[lang_fi]No niin, nyt on Eposealia levitetty about 5 kertaa joka riittänee lakan alle primeriksi. Hiomisen jälkeen halli pitäisi saada pölyttömäksi, ha! No, ainakin imuria pitää huudattaa ympäri venettä, sillä pölyä ja pieniä roskia sikiää jostain lisää. Ennen lakkausta on keulaluukku laitettava paikoilleen, samoin skylight joten taitaa mennä pari päivää ennen lakkauksen aloitusta. Tosin se tulee tarpeen, sillä Eposeal tarvitsee oman aikansa kovettuakseen eli speksien mukaan seitsemän vuorokautta mutta niin pitkään en ajatellut odotella. Peräkin, joka oli se varsinainen murheenkryyni on valmiin näköinen ja kaipailee enää lakkaa:

Tiikkirimoja ei vielä ole lopullisesti hiottu, tarkoituksella. Eposeal-roiskeet on helppo ottaa pois hiomalla, ne kun ovat perin ohuita siivuja joten katoavat toivottavasti lähes itsekseen hionnan yhteydessä. Eposealin hionnan lisäksi kannattanee hioa kyljet samalla kertaa. Niihin uppoaa useampi kerros valkoista maalia, voi olla että lopullinen pintamaali eli Epifanes jää ensi kevääseen. Tuo riippuu siitä, kuinka sileäksi kyljet tällä kiristyvällä aikataululla saa aikaiseksi. Toinen kysymysmerkki on snobiraita, jonka laitoin viime kesänä piiloon. Syynä oli se, että ko. ura oli perin juosten kustu. Raidan jyrsimiseen on jo terä olemassa, mutta sen uran tilanne selviää vesillelaskupäivänä.

Ja miksi tuo otsikko? Ihan vaan siitä syystä, että joku kusipää oli ruuvannut kaiun anturin sovituspalan runkoon galvanoiduilla ruuveilla. Kyseinen sovituspala oli alkanut lahota ja syyksihän paljastui nuo ruuvit. Ei mahdu meikäläisen päähän miksi helvetissä pitää tuollaista tehdä. Ruuvithan olivat enemmän tai vähemmän kadonneet ja samalla tehneet pahojaan runkolautaan. Tältä ne näyttivät:

Eihän siinä muuta kuin vähän uutta mahonkia (tapit ruuvien paikalle) ja epoksia, mutta nyppii niin tulenpalavan perkeleesti moinen tietämättömyys / välinpitämättömyys / ajattelemattomuus. No, ainakin ne lähti nyt, joten jotain hyvääkin oli tuossa uuden anturin reiän teossa. Täytyy se sovituspala tehdä uusiksi, mutta se ei onneksi ole iso vaiva ja samalla yksi tuleva lahovauriopaikka ottaa ja häviää.[/lang_fi]

Tältä näyttää kansi hiottuna, ennen lakkausta. Tiikkirimat jäävät tietty käsittelemättä mutta skantäkki ja kuningaslauta saavat lakkapinnan. Ennen lakkaa tulee useampi kerros Eposealia jota on tätä kirjoitettaessa pinnassa jo neljä tai viisi kerrosta ja huomenna vetelen viimeiset 1-2 kerrosta. Sen jälkeen pitäisi oman pinnan riittää siihen että lakkakerroksia tulisi vähintään viisi. Se taas tietää vähintään viittä päivää ja hinku vesillelaskuun voi ohittaa tuon finlackad 20 gånger speksin tänä vuonna.

Uutta lokin anturia varten hujautin isomman reiän aiemman Silvan anturin läpiviennin tilalle. Aiempi reikä oli 43 mm ja uusi – edelleen Silva tai oikeammin Nexus – on tietenkin erikokoinen eli 52 mm. Reikäsahalla tuo onnistui perin helposti vaikkei sitä “pilot hole”a ollutkaan tai oikeammin se oli mutta 43 mm kokoinen kun olisi pitänyt olla muutaman millin. Reikäsahahan tuppaa hakemaan paikkaansa raivokkaasti kun tuota ohjaavaa reikää ei ole, mutta kun kääntää poran pyörimisuunnan vastapäivään niin reiän saa paljon helpommin alkuun.

Vielä on uuden kaiun läpivienti joka on samankokoinen kuin uuden lokin eli 52 mm mutta työläämpi sillä senhän on oltava kohtisuorassa… Sen kun saa huomenna tehtyä, voi sisään laittaa taas vettä kahden päivän tauon jälkeen. Tippaakaan ei sisään laskettua vettä tule ulos, tosin perän saumoista osa jää kuiville eli tulevat varmaankin vuotamaan mutta suurin osa on jo ummessa. Hyvä niin.

Veteen ensi viikolla? Aika läheltä liippaa jos ei yllätyksiä tule.

Nyt on kantta hiottu pari päivää, ja vene kevenee kilokaupalla. Karkea hionta on tehty, ja nyt alkaa “kevyempi” hionta eli hienommalla paperilla joka tarkoittaa sitä, että pöly muuttuu hienommaksi ja on pakko valjastaa imuri Rotexiin. Eilisen hionnan aikana ilmassa oli voimakas tiikin tuoksu, sillä hiottu pinta muuttui öljyiseksi ja samalla jonkin verran tummemmaksi. Skantäkki ja kuningaslauta on hiottu 60:llä ja tänään on ilmeisesti 150:n vuoro, täytyy vain tarkistaa että aiemman hionnan naarmut häviää. Samalla voi kokeilla josko tiikin voisi hioa suoraan 150:llä ilman välihiontaa. Riippuu jäljestä.

Keula- ja perähelat on sovitettu paikoilleen, perähelaa piti avata puolisen senttiä nurkista jotka voi hitsauttaa helapajassa umpeen syksyllä. Partaat on hiottava ulkopuolelta, sisälpuolelta sain ne hiottua jo muutama päivä sitten.

Rotex näyttää olevan paras vaihtoehto ainakin tämän kannen hiontaan. Sormet meinaavat tosin pidemmän hiontasession jälkeen palaa sen metallirungossa, ja se onkin hyvä syy tauolle.

Mastokin on kaivettu esiin, nyt vielä puolen metrin viistot liitokset ja menoksi……saas nähdä kauan tuossa menee vai saako sen tehtyä kahvitauolla.[/lang_fi]

Viimeinen pala kanteen ruuvautui paikoilleen toissapäivänä, jos paria tappia ei lasketa mukaan. Perässä on tiikkirimojen lisäksi 18 lyhyempää ja pitempää osaa, käsittämätön määrä kun ottaa huomioon että kyseessä on vain veneen perän kansi josta selviäisi kolmellakin osalla.

Peräkannen helaa, joka on varsinainen karhunansa – 1,5 m leveä, 1m korkea ja 1,5 metriä pitkä haponkestävä hela – sovittelin eilen ja näyttää lähes siltä että se sopii paikoilleen. Yleensähän hela tehdään veneen perään sopivaksi, mutta tässä tapauksessa hela oli valmiina ennen perää ja ajatus oli käyttää hela sellaisenaan. Eilisen sovittelun tuloksena saattaa helaa joutua säätämään jos jostain löytyy sopiva hitsari. Ei ole paljosta kiinni mutta voi olla helpompi raottaa helaa kuin muotoilla uutta perää. Selvinnee viikonlopun aikana.

Perä- ja keulahelan sovituksen jälkeen on vuorossa koko kannen hionta, joka on pakko aloittaa heti viikonlopun jälkeen kun tuosta realistisesta aikataulusta pidetään kiinni. Pintakäsittelyyn kun taitaa upota aikaa enemmän kuin kuvittelinkaan…