Parhaita levyjä
Tuli kuunneltua Amused to death taas viime yönä. Käsittämätön levy, se jaksaa edelleen yllättää. Tästä levystä tuli mieleen parhaimmat levyt ja siksi kaivoin seuraavan tekstin arkistoista.
Tämä teksti on suoraan Norpan maailman top 5 levyä teksti parin vuoden takaa. Pitää edelleen paikkansa, levyt eivät ole järjestyksessä:
Harry Chapin: Greatest Stories Live – suuren tarinankertojan paras levy. Jo aiemmilla levyillä esitetyt elämänläheiset tarinat saavat aivan uutta potkua live-yleisön edessä, ja välispiikeistäkin välittyy hyvä huumori. Elämäniloa osin surullisista tarinoista huolimatta.
The Band: Last Waltz – varsinainen mammutti, joka tosissaan selvisi meikäläiselle vasta kun näin sen DVD-versiona. Tällaista soittamisen riemua ja musiikillista ilotulitusta harvoin kokee. Tuolla keikalla olisin halunnut olla mukana!
Roger Waters: Amused to Death – hyvä kokonaisuus, jonka synty juontaa juurensa TV.n tylsistävästä vaikutuksesta. Kansikuva kertoo kaiken: apina katsomassa telkkaria. Teos sopii hyvin teemaan “taistelu tyhmyyttä vastaan”. Tämä vaatii keskittynyttä kuuntelua ilman häritseviä tekijöitä ympärillä. Siksi hiljainen yö ja kuulokkeet varmistavat erittäin harvinaisen ja koskettavan musiikkinautinnon.
Ry Cooder: Chicken Skin music – tästä ei roots enää parane. Hyvä esimerkki siitä, kuinka haitarikin voi kuulostaa hyvältä!
CCR: Cosmos Factory – käsittämättömän tasokas CCR levy, jossa kaikki kappaleet voisivat roikkua listojen kärjessä pitkään vielä tänäkin päivänä. Kappaleet eivät ole vanhentuneet pätkääkään, vaikka levyn julkaisusta on yli 35 vuotta!