Kansiremontti
Tähän mennessä tapahtunut
Vuoden 2003 syksyllä sain päähäni vaihtaa Johannan kannen uuteen. Projektissa tuli oleman kaksi työvaihetta: vanhan kannen purkaminen ja uuden kannen rakentaminen. Kuulostaapa helpolta……… Vuoden 2004 alkuun mennessä lähes kaikki purettava oli purettu. Johannastahan lähti aivan koko kansi pois, reelinkiä, skantäkkiä ja kuningaslautaa myöten.
2004 kevään aikana vaihtui viisi kansikaarta ja yksi laipio uusiin. Loppukeväällä 2004 alkoi aluslaudoituksen asennus joka jatkui pitkälle kesään. Alunperinhän kansi suunniteltiin melko yleisen nykytavan mukaisesti kaksikerroksiseksi eli alle vaneri ja rimat päälle. Tämä tapa on yleisen parjaamisen kohteena puritaanien keskuudessa. Vanerihan imee vettä ja lahoaa rimojen alta, kun rimojen saumat tai ruuvien reiät alkavat vuotaa. Vaan jos ruuvien tapit ja saumamassat pysyvät paikoillaan herää kysymys, mistä se vesi sinne enää pääsee. Varsinkin kun rimat liimataan Sikaflexillä vaneriin eli vanerin pintaan tulee 1 mm paksuinen Sika-kerros. Mahdollisen vuotamisen ja sitä myöten vanerin lahoamisen vastapainoksi on kyseisellä rakenteella hyviäkin puolia. Näistä yksi varteenotettava on vanerin jäykistävä vaikutus koko runkoon.
Tämän kaksikerroksisen kansiversion kuitenkin romutin jo kyseisen vuoden alussa, mutta en sen vanerin lahoamisen takia. Halusin sisällä ylös katsoessani silmiini maalarinvalkoisen paneelilautapinnan maalatun vanerin sijaan, aivan kuten niissä Wooden Boat lehden interiöörikuvissa. Kanteen tulee nyt kolme kerrosta, paneeli, vaneri ja rimat päällimäisiksi. Paneelilaudoituksen väliprojektina vaihdoin levangin palkin, sillä alkuperäinen oli hävinnyt pölyksi toisesta päästään.
Kun paneelilaudat olivat paikoillaan oli vuorossa pinnan tasaaminen vaneria varten muutamalla kilolla pakkelia. Tähän tasoitettuun pintaan liimattiin 6 mm havuvaneri ja syksyyn mennessä kaikki vanerit olivat paikoillaan. 2005 keväällä alkoi skantäkkien ja kuningaslaudan sovitus ja loppujen lopuksi asennus. Tuossa hommassa menikin koko kesä ja ennen talvea vaneripinta sai vielä pintaansa epoksikäsittelyn. Kuriositeettina voidaan mainita, että skantäkkien ja kuningaslaudan leveydet mallattiin siten, että keulaluukun etu- ja takareunojen kohdalla oli kokonaisluvullinen määrä riman leveyksiä – näyttää paremmalta valmiina, eli ihan kuin joku olisi ajatellut asiaa. Skantäkit ja kuningaslauta sahattiin Iroko-lankuista joiden leveys oli kiitettävät 50 – 60 cm. Kunigaslaudan ja skäntäkkien leveydet mallattiin myös skylightin ja doghousen etunurkkien kohdalla eli toiveissa oli, ettei kanteen tulisi epämääräisen levyisiä rimoja.
Homma etenee
Koitti uusi ja uljas vuosi 2006. Kannessa oli nyt paikoillaan uudet skantäkit ja kuningaslauta sekä yksi iso reikä pienten kansi-ikkunoiden reikien sijaan. Siihen ison reiän päälle on tarkoitus asentaa skylight ennen vesillelaskua….
Vuoroaan odotti 360 metriä drifttiin sahattua 14mm paksua ja 38 mm leveää tiikkirimaa, jonka tuli seurata rungon muotoa eli se piti taivuttaa skantäkkiä vasten, purjeveneestä kun oli kerran kysymys. Suoraan asetetut rimat kuuluvat moottoriveneeseen. Koska Johannan keula ei ole kovin terävä, oli rimoja taivutettava perin paljon keulassa. Puristimilla homma kyllä sujui, mutta mielessä kummitteli yhden millimetrin paksuinen Sikaflex 298 kerros, jolla rima liimataan kanteen kiinni. Miten sen Sian saa siellä alla pysymään jos rimaa joutuu vääntämään esana paikoilleen puristimien avulla ja samalla painamaan alaspäin ettei se singahda vapauteen? Tähän pienehköön ongelmaan syntyi ratkaisu jo 2005 vuoden lopulla – kiitos luontaisen laiskuuden – kun mieleen juolahti laminointi. Liimataan paikoilleen asetetut rimat reunoistaan toisiinsa epoksilla, jolloin ne jäävät muotoonsa, jos liima kestää. Tätä metodia varten oli kanteen teipattava rakennusmuovi pitämään epoksi irti vanerista. Toiveissa oli, että rimat irtoaisivat kannesta toisiinsa liimautuneina ja siten muodossaan pysyen. Nämä syntyneet rimalevyt oli puolestaan tarkoitus liimata Sikaflex 298:lla lopullisesti paikoilleen eli Sikaaminen sujuisi vähemmän sotkuisesti. Mutta miten tämä mainio idea toimisi käytännössä?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa
Koska rimat olivat neljästä viiteen metriä pitkiä, piti niitä jatkaa. Yksinkertaisimmillaan jatkos olisi voinut olla puskuliitos eli päittäin. Se ei kuitenkaan vaikuttanut hyvältä vaihtoehdolta ja siksi tein jigin jonka avulla yläjyrsintä käyttämällä sain tehtyä aina samanlaisen liitoksen, kaikenlisäksi nopeasti. Rimoitus alkoi keulasta ja ensimmäinen elementti tulisi olemaan seitsemän riman levyinen, sillä sen jälkeen tulisi keulaluukun etunurkka vastaan. Ensimmäinen eli uloin rima sovitettiin paikoilleen ja ruuvattiin väliaikaisesti paikoilleen kupukantaisilla ristipääruuveilla. Käytössä oli kolme akkuporakonetta, joten aikaa ei hukkaantunut poran- ja ruuviterien alituiseen vaihtoon. Seuraava rima sovitettiin paikoilleen, jonka jälkeen rimojen reunat puhdistettiin rasvasta asetonilla, epoksoitiin ja rima puristettiin edelliseen kiinni ruuvipuristimilla ja ruuvattiin paikoilleen. Ylimääräinen epoksi siivottiin pois, sillä se on tunnetusti helpompi ottaa pois ennen kuin se kovettuu. Tämän ensimmäisen seitsemän riman muodostaman palan jälkeen jatkettiin perää kohti edelleen seitsemän riman levyisellä palalla. Jatkoliitoksia ei vielä liimattu, joten puupinnat oli teipattava piiloon. Jatkokset oli tarkoitus liimata Sikaamisen yhteydessä. Doghousen etunurkan jälkeen alkoi sivukansi kaventua, ja lopussa rimoja oli kolme rinnakkain. Näiden uloimipien elementtien jälkeen jatkettiin rimoitusta kohti kunigaslautaa. Seuraavan elementin leveydeksi tuli kymmenen rimaa ja pituudeksi kuutisen metriä. Sisimpään elementtiin tuli rimoja muutama vähemmän ja pituus oli enää vajaa neljä metriä eli jatkoksia ei siihen ollut tarvis tehdä. Kunigaslaudan ja skantäkkien leveydet oli laskettu perin tarkasti oikeiksi, sillä skylightin kohdalle sopi viimeinen pitkä rima leveydeltään melko hyvin. Väliin jäi yksi millimetri joka ei ole paljoa kun kaksikymmentä 38 mm leveää rimaa asetetaan rinnakkain. Hyvä niin, sillä riman kavennus suunnitelmien vastaisesti olisi ollut kauhistus.
Valmista tulee, vai tuleeko?
Rimojen sovittamiseen ja toisiinsa liimaamiseen kului käytännössä koko kesä. Syyskuuhun mennessä olivat kaikki palat väliaikaisesti kannessa kiinni ja muutaman testi-irroituksen tulokset näyttivät kohtuullisen lupaavilta. Ainoastaan keulimmaiset palat halusivat suoristua vajaan sentin verran, mutta tuon sai väännettyä paikoilleen. Tuon suoristumisen hillitsemiseksi ruuvattiin keulimmaisiin paloihin tukivanerit päälle pitämään ne mahdollisimman hyvin muodossaan.
Ennen Sikaamista oli palojen alapuolet vielä puhdistettava ylimääräisestä epoksista, jotta Sikaprimeri kiinnittyisi puuhun eikä epoksiin. Aluksi kokeilin kuumailmapuhallinta ja skrabaa, joka on yleensä ihan toimiva ratkaisu. Tässä tapauksessa alkoi kuitenkin mielessä olla näky jossa lämmennyt liimasauma rimojen välissä pettää ja tuloksena on toisistaan irronneita rimoja…….Epoksi kun ei siedä yli 70C asteen lämpötiloja. Toinen vaihtoehto oli hionta, joka epoksin osalta on aika kinkkistä hommaa sen kovuuden takia. Otin kuitenkin “Vahvan kaikentaitajan” eli Rotex 150 kulmahiomakoneeni, laitoin siihen 40 hiomapaperin eli kaikkein karkeimman. Kytkin vielä koneen kulmahiomakoneeksi eli epäkeskon pois, ja kokeilin mitä se saa aikaan. Ja katso! – epoksi hävisi silmissä ja tilalle tuli karheansileä tiikkipinta. Taas tuli todistettua, että koneilla on eroa, aivan kuten viineillä. Pro on aina pro.
Palojen alapuolet olivat epoksista puhtaat, ja vuorossa seurasi niiden primerointi ja epoksoidun kansivanerin kevyt hionta Sikaamista varten. Homma meinasi tosin tyssätä alkuunsa, sillä Niina putosi kannelta maahan. Kolmen metrin putoamisen saldona oli sijoiltaan mennyt olkapää ja kipeytynyt selkä. Joku olisi voinut siinä vaiheessa heittää pyyhkeen kehään, mutta Niina ilmoitti, että laitetaan palat kiinni ja vasta sen jälkeen mennään polille – kova luu.
Kannelle levitettiin 298 Sikaflex uralastalla n. 1 mm paksuiseksi kerrokseksi ja palat ruuvattiin paikoilleen; edelleen väliaikaisilla ruuveilla. Jatkoliitokset liimattiin samanaikaisesti epoksilla. Vaikka käytössä oli ohuita kertakäyttöhanskoja oli Sikaa lähes joka paikassa, joidenkin puheiden mukaan aina Oulussa asti.
Toisen puolen palat liimasin lokakuun alkupuolella viikkoa ennen SMerin Bengtskär-juhlia ja silloin ei ollut hanskoja. Käteni olivatkin sen session jälkeen tasaisen mustat muutaman päivän ajan; jämähtäneeseen Sikaanhan eivät liuottimet pure, ainoastaan mekaaninen poistaminen. 298:a kului rimalevyjen liimaamiseen yhteensä 12 litraa.
Milloin valmis?
Ohjelmassa on vielä ennen talvea saumojen massaamista 290DC Sikaflexillä ja rungon kyllästäminen sisäpuolelta mäntyöljy-aspergoli coctaililla elleivät pakkaset pääse yllättämään. Saumaaminen alkoi saumojen siivoamisella viilan avulla. Sillä ylimääräiset epoksit kittiuran alaosasta lähtivät suht helposti pois ja samalla urasta tuli vakiolevyinen. Kittiurien reunathan eivät ole Johannan kannessa suorat vaan muodostavat ylöspäin kapenevan kiilamaisen uran. Uran leveys korjautui tällä uratyypillä huomattavasti helpommin kuin suoralla. Muutamia heittoja leveydessä on, mutta niistä voi vaikka järjestää “löydä kannesta viisi virhettä” kisan joskus tulevaisuudessa jossain seuran tapahtumassa. – Ehkä jo ensi kesänä…… – Sikaflex levisi paineilmapyssyllä perin helposti ilman käsikramppeja uriin jotka piti tietenkin primeroida ennen Sikausta. Aikatauluista ja omista kyvyistä on projektin aikana selvinnyt sen verran, etten primeroinut kaikkia uria kerralla vaan noin neljän tuubin alueen kerrallaan. Lämpötila on tätä kirjoitettaessa nollan paikkeilla eli Sikaus saattaa keskeytyä pakkasten ajaksi. Hommat eivät onneksi lopu, ja tarjolla on ainakin rungon sisäpuolinen kyllästys, sekin paineilmaa apuna käyttäen. Ruiskulla pääsee huomattavasti helpommin ja vähemmällä sotkulla pieniin ja hankaliin paikkoihin, ja ennen kaikkea perin rivakasti.
Sikauksen jälkeen alkoi partaiden tekeminen, tässä styyrpuurin puoleinen liimauksessa:
Milloin valmis? Jääpi nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että kansi on valmis kesällä kello viisi, mutta jos sataa niin vasta puoli kuudelta. Viimeisimmät kuulumiset tästä linkistä .
