Just another high…… yacHteq

Oikean laidan valikon kautta on nyt luettavissa Johannan remontin vaiheet vuodelta 2009. Sama juttu aukeaa tästä.

Nyt on rustiraudat vihdoin kiinni. 41 pulttia ja yhtä monta uutta 8mm reikää 10mm haponkestävissä rustiraudoissa olivat tosin kevyen pajaamisen takana. Uusien reikien poraamisen syynä oli se, että kannen paksuus muuttui n. 15mm joten rustirautoja piti “nostaa” saman verran. Nyt ne ovat kiinni 8mm kuumagalvanoiduilla pulteilla, sillä ajattelin että sopivat paremmin yhteen galvanoitujen teräskaarien kanssa kuin haponkestävät. Vielä kun ruuvikauppiaat olisiivat osanneet laskea oikein niin ei tarvitsisi hakea lisää prikkoja mutterien alle. Olivat onnistuneesti toimittaneet 100 prikan sijasta n. 70. Olis taas pityänyt tarkistaa…Tapit saan huomenissa, joten parin päivän päästä on suurin osa rungon rei’istä ummessa. Kyljet on hionnan jälkeen jo maalattu pariin otteeseen Farvolinella ja jälki on niin hyvä ja kelvollinen, että se Epifanes voi todella jäädä ensi kevääseen.

Skylightin runkopalatkin on sovitettu kanteen, vielä tarvitaan yksi “kattopala” niin rungon voi ruuvata ja liimata kasaan ja laittaa kanteen kiinni. Keulaluukku on lakkaa vailla irrallaan eli ennen lakkausta se pitää istuttaa kanteen kiinni – pientä säätöä tarvitaan. Ja sitten maston kimppuun? Ja lakkaa Eposealin pääle n. 4-5 kertaa. = about valmis? Ei, mutta vesillelaskukunnossa kyllä.

[lang_fi]No niin, nyt on Eposealia levitetty about 5 kertaa joka riittänee lakan alle primeriksi. Hiomisen jälkeen halli pitäisi saada pölyttömäksi, ha! No, ainakin imuria pitää huudattaa ympäri venettä, sillä pölyä ja pieniä roskia sikiää jostain lisää. Ennen lakkausta on keulaluukku laitettava paikoilleen, samoin skylight joten taitaa mennä pari päivää ennen lakkauksen aloitusta. Tosin se tulee tarpeen, sillä Eposeal tarvitsee oman aikansa kovettuakseen eli speksien mukaan seitsemän vuorokautta mutta niin pitkään en ajatellut odotella. Peräkin, joka oli se varsinainen murheenkryyni on valmiin näköinen ja kaipailee enää lakkaa:

Tiikkirimoja ei vielä ole lopullisesti hiottu, tarkoituksella. Eposeal-roiskeet on helppo ottaa pois hiomalla, ne kun ovat perin ohuita siivuja joten katoavat toivottavasti lähes itsekseen hionnan yhteydessä. Eposealin hionnan lisäksi kannattanee hioa kyljet samalla kertaa. Niihin uppoaa useampi kerros valkoista maalia, voi olla että lopullinen pintamaali eli Epifanes jää ensi kevääseen. Tuo riippuu siitä, kuinka sileäksi kyljet tällä kiristyvällä aikataululla saa aikaiseksi. Toinen kysymysmerkki on snobiraita, jonka laitoin viime kesänä piiloon. Syynä oli se, että ko. ura oli perin juosten kustu. Raidan jyrsimiseen on jo terä olemassa, mutta sen uran tilanne selviää vesillelaskupäivänä.

Ja miksi tuo otsikko? Ihan vaan siitä syystä, että joku kusipää oli ruuvannut kaiun anturin sovituspalan runkoon galvanoiduilla ruuveilla. Kyseinen sovituspala oli alkanut lahota ja syyksihän paljastui nuo ruuvit. Ei mahdu meikäläisen päähän miksi helvetissä pitää tuollaista tehdä. Ruuvithan olivat enemmän tai vähemmän kadonneet ja samalla tehneet pahojaan runkolautaan. Tältä ne näyttivät:

Eihän siinä muuta kuin vähän uutta mahonkia (tapit ruuvien paikalle) ja epoksia, mutta nyppii niin tulenpalavan perkeleesti moinen tietämättömyys / välinpitämättömyys / ajattelemattomuus. No, ainakin ne lähti nyt, joten jotain hyvääkin oli tuossa uuden anturin reiän teossa. Täytyy se sovituspala tehdä uusiksi, mutta se ei onneksi ole iso vaiva ja samalla yksi tuleva lahovauriopaikka ottaa ja häviää.[/lang_fi]

Tältä näyttää kansi hiottuna, ennen lakkausta. Tiikkirimat jäävät tietty käsittelemättä mutta skantäkki ja kuningaslauta saavat lakkapinnan. Ennen lakkaa tulee useampi kerros Eposealia jota on tätä kirjoitettaessa pinnassa jo neljä tai viisi kerrosta ja huomenna vetelen viimeiset 1-2 kerrosta. Sen jälkeen pitäisi oman pinnan riittää siihen että lakkakerroksia tulisi vähintään viisi. Se taas tietää vähintään viittä päivää ja hinku vesillelaskuun voi ohittaa tuon finlackad 20 gånger speksin tänä vuonna.

Uutta lokin anturia varten hujautin isomman reiän aiemman Silvan anturin läpiviennin tilalle. Aiempi reikä oli 43 mm ja uusi – edelleen Silva tai oikeammin Nexus – on tietenkin erikokoinen eli 52 mm. Reikäsahalla tuo onnistui perin helposti vaikkei sitä “pilot hole”a ollutkaan tai oikeammin se oli mutta 43 mm kokoinen kun olisi pitänyt olla muutaman millin. Reikäsahahan tuppaa hakemaan paikkaansa raivokkaasti kun tuota ohjaavaa reikää ei ole, mutta kun kääntää poran pyörimisuunnan vastapäivään niin reiän saa paljon helpommin alkuun.

Vielä on uuden kaiun läpivienti joka on samankokoinen kuin uuden lokin eli 52 mm mutta työläämpi sillä senhän on oltava kohtisuorassa… Sen kun saa huomenna tehtyä, voi sisään laittaa taas vettä kahden päivän tauon jälkeen. Tippaakaan ei sisään laskettua vettä tule ulos, tosin perän saumoista osa jää kuiville eli tulevat varmaankin vuotamaan mutta suurin osa on jo ummessa. Hyvä niin.

Veteen ensi viikolla? Aika läheltä liippaa jos ei yllätyksiä tule.

Nyt on kantta hiottu pari päivää, ja vene kevenee kilokaupalla. Karkea hionta on tehty, ja nyt alkaa “kevyempi” hionta eli hienommalla paperilla joka tarkoittaa sitä, että pöly muuttuu hienommaksi ja on pakko valjastaa imuri Rotexiin. Eilisen hionnan aikana ilmassa oli voimakas tiikin tuoksu, sillä hiottu pinta muuttui öljyiseksi ja samalla jonkin verran tummemmaksi. Skantäkki ja kuningaslauta on hiottu 60:llä ja tänään on ilmeisesti 150:n vuoro, täytyy vain tarkistaa että aiemman hionnan naarmut häviää. Samalla voi kokeilla josko tiikin voisi hioa suoraan 150:llä ilman välihiontaa. Riippuu jäljestä.

Keula- ja perähelat on sovitettu paikoilleen, perähelaa piti avata puolisen senttiä nurkista jotka voi hitsauttaa helapajassa umpeen syksyllä. Partaat on hiottava ulkopuolelta, sisälpuolelta sain ne hiottua jo muutama päivä sitten.

Rotex näyttää olevan paras vaihtoehto ainakin tämän kannen hiontaan. Sormet meinaavat tosin pidemmän hiontasession jälkeen palaa sen metallirungossa, ja se onkin hyvä syy tauolle.

Mastokin on kaivettu esiin, nyt vielä puolen metrin viistot liitokset ja menoksi……saas nähdä kauan tuossa menee vai saako sen tehtyä kahvitauolla.[/lang_fi]

Viimeinen pala kanteen ruuvautui paikoilleen toissapäivänä, jos paria tappia ei lasketa mukaan. Perässä on tiikkirimojen lisäksi 18 lyhyempää ja pitempää osaa, käsittämätön määrä kun ottaa huomioon että kyseessä on vain veneen perän kansi josta selviäisi kolmellakin osalla.

Peräkannen helaa, joka on varsinainen karhunansa – 1,5 m leveä, 1m korkea ja 1,5 metriä pitkä haponkestävä hela – sovittelin eilen ja näyttää lähes siltä että se sopii paikoilleen. Yleensähän hela tehdään veneen perään sopivaksi, mutta tässä tapauksessa hela oli valmiina ennen perää ja ajatus oli käyttää hela sellaisenaan. Eilisen sovittelun tuloksena saattaa helaa joutua säätämään jos jostain löytyy sopiva hitsari. Ei ole paljosta kiinni mutta voi olla helpompi raottaa helaa kuin muotoilla uutta perää. Selvinnee viikonlopun aikana.

Perä- ja keulahelan sovituksen jälkeen on vuorossa koko kannen hionta, joka on pakko aloittaa heti viikonlopun jälkeen kun tuosta realistisesta aikataulusta pidetään kiinni. Pintakäsittelyyn kun taitaa upota aikaa enemmän kuin kuvittelinkaan…

No niin, nyt kannesta puuttuu lista partaan päälle. Partaan yläreunan höyläämiseen sain kulutetttua pari päivää. Uusi Recordin No 5 höylä jonka hankin pöllityn Stanleyn tilalle on etopeli. Mukava tehdä hommia kun työkalut eivät ole pilipaleja. Sama pätee uuteen nauhahiomakoneeseen. Entinen P.R.C nauhakone joka uskollisesti palveli pitempään kuin uskoinkaan päästi hengen pihalle ja sammui kesken töiden. Uutta hakiessa oli vaihtoehtoina about 30€ versio tai Makita 160€. Ei ole vaikea arvata mihin päädyin. Uusi Makita toimii jopa pienenä hiomapöytänä kun sen laittaa ylösalaisin kannelle. Ei vatkaa eikä yritä heti karkuun puhumattakaan siitä että sen lämpötila nousisi lähelle 100C astetta kuten edeltäjällään. Toimii jopa yhden käden koneena. Jälleen tämä “Jos haluaa hyvän ja halvan on ostettava sekä hyvä että halpa” päti.
Huomenna pitäisi maalata kyljet valkoisella puolipohjamaalilla. Muutaman kerroksen ja pakkeloinnin jälkeen voisi alkaa vetää pintamaalia. Jos kansi on lakkausta vaille valmis Juhannusviikonloppuna, niin voi jopa toivoa että Johanna saa vettä kölinsä alle vielä tässä kuussa? – Edelleen optimismi vallalla – Saas nähdä riittääkö allakassa päiviä. Kunhan potkuriakselin laakerin saa kiinni, rustiraudat paikoilleen, uudet anturiläpiviennit, maston kuntoon ja välttämättömät helat kanteen…

Potkuriakselin laakeri ei taida vaihtua vaan laitan vanhan ja väljän takaisin sillä ensi talvena vaihtunee ainakin vannasputki. Uutta laakeripukkia ei siihen kannata laittaa sillä vannasputken päässä ei ole kierteitä ja uuden laitto edellyttäisi sen kierteiden pilaamista että sen saisi nykyisen vannasputken päälle – no way.

Pilssissä täytön jälkeen pysyvän veden yläpinta kohoaa kerta kerralta, joka taitaa kertoa siitä että saumat turpoavat kiinni.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Tänään upposi yli sata 6×60 ruuvia kanteen ja tapit niiden päälle. Kannesta ei puutu kuin 10 ruuvia ja tapit niiden päälle. Niissä todennäköisesti tuhrautuu jonkin verran aikaa kun pitää porata niiden reiät rustirautojen 4 mm haponkestävän tukilevyn läpi joka on kannen alapuolella. Tässä kuva siitä ajalta jolloin kannesta puuttui “aika paljon” :

Saumat vielä puhtaaksi ja niihin Sikaa niin kansi alkaa ainakin näyttää melko valmiilta. Pahin vääntö taitaa olla parraslautojen ja partaan päälle tulevan 25 mm laudan/soiron kiinnittäminen. Ne jos sais tällä viikolla kiinni……

Viimeiset palat menivät kanteen tänään. Nyt on vuorossa loppujen ruuvien laitto skantäkkiin ja doghousen reunoille, niiden reikien tapitus, saumojen siivousta ja niiden sikaamista. Ja sen jälkeen hiontaa, hiontaa, hiontaa. Niin ja se skylight…

Potkuri irtosi tänään – ihan ehjänä. Se lähti lähes helposti kun antoi tarpeeksi lämpöä ja käytti sopivaa ulosvedintä. Vannasputken pää eli käytännössä laakeri irtosi ja se paljastui pronssilaakeriksi – liekö alkuperäinen? Toivottavasti löytyy joku nailoninen sopivankokoinen helposti ettei homma pitkity.

Nyt on keulakannen palat liimattu kiinni, jäljellä enää yksi 15 cm ja toinen 25 cm pitkä pala ja sitten on kaikki 360 m rimoja kannessa kiinni. Jo huomenna? Seuraavaksi työlistalla on loput ruuvit kiinni kanteen, tapit päälle ja hionta. Ja sit kölin alapalat kiinni ja vettä sisään?

Potkuri on todellisuudessa kokoa 15 x 11 tuumaa, ja edelleen alimittainen nykykoneelle. Akselin laakeri olisi vaihtolistalla mutta potkuri on yhtä puuta akselin kanssa, ainakin siltä se tuntuu…