Lomaviikko takana ja hommien loppua ei näy – vai näkyykö
No niin, nyt kannesta puuttuu lista partaan päälle. Partaan yläreunan höyläämiseen sain kulutetttua pari päivää. Uusi Recordin No 5 höylä jonka hankin pöllityn Stanleyn tilalle on etopeli. Mukava tehdä hommia kun työkalut eivät ole pilipaleja. Sama pätee uuteen nauhahiomakoneeseen. Entinen P.R.C nauhakone joka uskollisesti palveli pitempään kuin uskoinkaan päästi hengen pihalle ja sammui kesken töiden. Uutta hakiessa oli vaihtoehtoina about 30€ versio tai Makita 160€. Ei ole vaikea arvata mihin päädyin. Uusi Makita toimii jopa pienenä hiomapöytänä kun sen laittaa ylösalaisin kannelle. Ei vatkaa eikä yritä heti karkuun puhumattakaan siitä että sen lämpötila nousisi lähelle 100C astetta kuten edeltäjällään. Toimii jopa yhden käden koneena. Jälleen tämä “Jos haluaa hyvän ja halvan on ostettava sekä hyvä että halpa” päti.
Huomenna pitäisi maalata kyljet valkoisella puolipohjamaalilla. Muutaman kerroksen ja pakkeloinnin jälkeen voisi alkaa vetää pintamaalia. Jos kansi on lakkausta vaille valmis Juhannusviikonloppuna, niin voi jopa toivoa että Johanna saa vettä kölinsä alle vielä tässä kuussa? – Edelleen optimismi vallalla – Saas nähdä riittääkö allakassa päiviä. Kunhan potkuriakselin laakerin saa kiinni, rustiraudat paikoilleen, uudet anturiläpiviennit, maston kuntoon ja välttämättömät helat kanteen…
Potkuriakselin laakeri ei taida vaihtua vaan laitan vanhan ja väljän takaisin sillä ensi talvena vaihtunee ainakin vannasputki. Uutta laakeripukkia ei siihen kannata laittaa sillä vannasputken päässä ei ole kierteitä ja uuden laitto edellyttäisi sen kierteiden pilaamista että sen saisi nykyisen vannasputken päälle – no way.
Pilssissä täytön jälkeen pysyvän veden yläpinta kohoaa kerta kerralta, joka taitaa kertoa siitä että saumat turpoavat kiinni.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
