Just another high…… yacHteq

Kevätkunnostus on vihdoin alkanut ja halkeama emäpuussa – joka on ollut samannäköinen ainakin viimeiset 15 vuotta – kiinnitti vihdoin hiukan enemmän huomiota ja päätin kurkata mitä se on syönyt. Vaarallista, saattaisi joku sanoa, olen samaa mieltä.

Irroitin hiukan irrallaan olleen palan ja sen takaa paljastui tummunutta mutta suhteellisen hyväkuntoista tammea. Palan edessä ollut oksankohta joka oli selvästi haljennut avautui seuraavaksi ja sen takaa paljastui pajon pahempi näkymä. Sain kaivaa mustaa multaa jonkin verran pois ennen kovan puun löytymistä. Onneksi löytyi. Nyt on ohjelmassa siistiä ko kolo emäpuussa ja sen jälkeen liimata&ruuvata uusi n. metrin pitkä pala paikoilleen. Eiköhän se ole sen jälkeen vahvempi kuin haljenneena ja kestää kunnes hamassa tulevaisuudessa joku ottaa haasteen vastaan ja vaihtaa emäpuun kokonaisuudessaan. Se ei ole mikään kevyt duuni, sillä pituutta emäpuulla on n. 8 m, leveyttä 30-40 cm ja korkeutta 15-20cm. Samalla kannattaisi vaihtaa perästeevi. Vapaaehtoisia?

Muu kevätkunnostus noudattelee enemmän tavallista kevätkunnostusta. Kyljet on jo hiottu, myrkky pohjassa muuten paitsi kölipainon osalta. Jätin sen maalamatta sillä osa emäpuusta kaipaa vielä myrkkymaalia kunhan uusi pala on kiinni. Vielä kun saa hiottua lakkapinnat ja maston niin voisi alkaa lakkaushommiin ja arvuutella telakalle laskupäivän.

Kaksi vanhaa kaariparia sai luvan siirtyä pois veneestä, toinen oli teräskaari- ja toinen tammikaaripari. Teräskaaripari oli ruostunut melko täydellisesti vannasputken pikiboksin yläreunan kohdalta. Syy lienee se että vannasputki oli kiinni näissä kaarissa joten korroosiota oli riittämiin. Tammikaaripari oli puolestaan lahonnut alaosistaan , ilmeisesti pääsivät kastumaan vannasputken läpi tihkuavasta vedestä ja pysyivätkin märkinä sillä päät olivat pikiboksissa.

Yksi kaaripari on valmis ja sovitettu, toinen tullee valmiiksi parin päivän sisällä. Niiden jälkeen pitää pilssi kyllästää, ettei pääse kuivumaan liiaksi. Yksi tai kaksi laudanpäätä menee myös vaihtoon, ensimmäinen on jo poissa niin kuin kuva kertoo:

Moottoripukin palat alkavat olla sopivia, työstäminen on jonnin verran aikaa vievää, kun rälläkkää en viitsi veneessä huudattaa palovaaran vuoksi. Painelaakerin tukilevyn paikka on valittu ja sitä varten ensimmäiset pulttien reiät porattu kaariin. Lisää kuvia tulossa, varmaankin maanantaina.

[lang_fi]No niin, nyt on Eposealia levitetty about 5 kertaa joka riittänee lakan alle primeriksi. Hiomisen jälkeen halli pitäisi saada pölyttömäksi, ha! No, ainakin imuria pitää huudattaa ympäri venettä, sillä pölyä ja pieniä roskia sikiää jostain lisää. Ennen lakkausta on keulaluukku laitettava paikoilleen, samoin skylight joten taitaa mennä pari päivää ennen lakkauksen aloitusta. Tosin se tulee tarpeen, sillä Eposeal tarvitsee oman aikansa kovettuakseen eli speksien mukaan seitsemän vuorokautta mutta niin pitkään en ajatellut odotella. Peräkin, joka oli se varsinainen murheenkryyni on valmiin näköinen ja kaipailee enää lakkaa:

Tiikkirimoja ei vielä ole lopullisesti hiottu, tarkoituksella. Eposeal-roiskeet on helppo ottaa pois hiomalla, ne kun ovat perin ohuita siivuja joten katoavat toivottavasti lähes itsekseen hionnan yhteydessä. Eposealin hionnan lisäksi kannattanee hioa kyljet samalla kertaa. Niihin uppoaa useampi kerros valkoista maalia, voi olla että lopullinen pintamaali eli Epifanes jää ensi kevääseen. Tuo riippuu siitä, kuinka sileäksi kyljet tällä kiristyvällä aikataululla saa aikaiseksi. Toinen kysymysmerkki on snobiraita, jonka laitoin viime kesänä piiloon. Syynä oli se, että ko. ura oli perin juosten kustu. Raidan jyrsimiseen on jo terä olemassa, mutta sen uran tilanne selviää vesillelaskupäivänä.

Ja miksi tuo otsikko? Ihan vaan siitä syystä, että joku kusipää oli ruuvannut kaiun anturin sovituspalan runkoon galvanoiduilla ruuveilla. Kyseinen sovituspala oli alkanut lahota ja syyksihän paljastui nuo ruuvit. Ei mahdu meikäläisen päähän miksi helvetissä pitää tuollaista tehdä. Ruuvithan olivat enemmän tai vähemmän kadonneet ja samalla tehneet pahojaan runkolautaan. Tältä ne näyttivät:

Eihän siinä muuta kuin vähän uutta mahonkia (tapit ruuvien paikalle) ja epoksia, mutta nyppii niin tulenpalavan perkeleesti moinen tietämättömyys / välinpitämättömyys / ajattelemattomuus. No, ainakin ne lähti nyt, joten jotain hyvääkin oli tuossa uuden anturin reiän teossa. Täytyy se sovituspala tehdä uusiksi, mutta se ei onneksi ole iso vaiva ja samalla yksi tuleva lahovauriopaikka ottaa ja häviää.[/lang_fi]