Just another high…… yacHteq

[lang_fi]No niin, nyt on Eposealia levitetty about 5 kertaa joka riittänee lakan alle primeriksi. Hiomisen jälkeen halli pitäisi saada pölyttömäksi, ha! No, ainakin imuria pitää huudattaa ympäri venettä, sillä pölyä ja pieniä roskia sikiää jostain lisää. Ennen lakkausta on keulaluukku laitettava paikoilleen, samoin skylight joten taitaa mennä pari päivää ennen lakkauksen aloitusta. Tosin se tulee tarpeen, sillä Eposeal tarvitsee oman aikansa kovettuakseen eli speksien mukaan seitsemän vuorokautta mutta niin pitkään en ajatellut odotella. Peräkin, joka oli se varsinainen murheenkryyni on valmiin näköinen ja kaipailee enää lakkaa:

Tiikkirimoja ei vielä ole lopullisesti hiottu, tarkoituksella. Eposeal-roiskeet on helppo ottaa pois hiomalla, ne kun ovat perin ohuita siivuja joten katoavat toivottavasti lähes itsekseen hionnan yhteydessä. Eposealin hionnan lisäksi kannattanee hioa kyljet samalla kertaa. Niihin uppoaa useampi kerros valkoista maalia, voi olla että lopullinen pintamaali eli Epifanes jää ensi kevääseen. Tuo riippuu siitä, kuinka sileäksi kyljet tällä kiristyvällä aikataululla saa aikaiseksi. Toinen kysymysmerkki on snobiraita, jonka laitoin viime kesänä piiloon. Syynä oli se, että ko. ura oli perin juosten kustu. Raidan jyrsimiseen on jo terä olemassa, mutta sen uran tilanne selviää vesillelaskupäivänä.

Ja miksi tuo otsikko? Ihan vaan siitä syystä, että joku kusipää oli ruuvannut kaiun anturin sovituspalan runkoon galvanoiduilla ruuveilla. Kyseinen sovituspala oli alkanut lahota ja syyksihän paljastui nuo ruuvit. Ei mahdu meikäläisen päähän miksi helvetissä pitää tuollaista tehdä. Ruuvithan olivat enemmän tai vähemmän kadonneet ja samalla tehneet pahojaan runkolautaan. Tältä ne näyttivät:

Eihän siinä muuta kuin vähän uutta mahonkia (tapit ruuvien paikalle) ja epoksia, mutta nyppii niin tulenpalavan perkeleesti moinen tietämättömyys / välinpitämättömyys / ajattelemattomuus. No, ainakin ne lähti nyt, joten jotain hyvääkin oli tuossa uuden anturin reiän teossa. Täytyy se sovituspala tehdä uusiksi, mutta se ei onneksi ole iso vaiva ja samalla yksi tuleva lahovauriopaikka ottaa ja häviää.[/lang_fi]

Tältä näyttää kansi hiottuna, ennen lakkausta. Tiikkirimat jäävät tietty käsittelemättä mutta skantäkki ja kuningaslauta saavat lakkapinnan. Ennen lakkaa tulee useampi kerros Eposealia jota on tätä kirjoitettaessa pinnassa jo neljä tai viisi kerrosta ja huomenna vetelen viimeiset 1-2 kerrosta. Sen jälkeen pitäisi oman pinnan riittää siihen että lakkakerroksia tulisi vähintään viisi. Se taas tietää vähintään viittä päivää ja hinku vesillelaskuun voi ohittaa tuon finlackad 20 gånger speksin tänä vuonna.

Uutta lokin anturia varten hujautin isomman reiän aiemman Silvan anturin läpiviennin tilalle. Aiempi reikä oli 43 mm ja uusi – edelleen Silva tai oikeammin Nexus – on tietenkin erikokoinen eli 52 mm. Reikäsahalla tuo onnistui perin helposti vaikkei sitä “pilot hole”a ollutkaan tai oikeammin se oli mutta 43 mm kokoinen kun olisi pitänyt olla muutaman millin. Reikäsahahan tuppaa hakemaan paikkaansa raivokkaasti kun tuota ohjaavaa reikää ei ole, mutta kun kääntää poran pyörimisuunnan vastapäivään niin reiän saa paljon helpommin alkuun.

Vielä on uuden kaiun läpivienti joka on samankokoinen kuin uuden lokin eli 52 mm mutta työläämpi sillä senhän on oltava kohtisuorassa… Sen kun saa huomenna tehtyä, voi sisään laittaa taas vettä kahden päivän tauon jälkeen. Tippaakaan ei sisään laskettua vettä tule ulos, tosin perän saumoista osa jää kuiville eli tulevat varmaankin vuotamaan mutta suurin osa on jo ummessa. Hyvä niin.

Veteen ensi viikolla? Aika läheltä liippaa jos ei yllätyksiä tule.