Just another high…… yacHteq

Oikean laidan valikon kautta on nyt luettavissa Johannan remontin vaiheet vuodelta 2009. Sama juttu aukeaa tästä.

Pohja on nyt ummessa lukuun ottamatta vannsputken reikää ja pentterin meriveden oton läpivientiä jonka irrotin tänään. Pilssikin on maalattu kerran ja odottaa pintamaalia. Vielä kun saa vannasputken kiinni ja moottoripukin ja tukilaakerin paikoilleen alkaa pohja olla valmis. Siitä on vielä aika pitkä matka veteen, mutta lasku on lähempänä joka päivä.

Nyt alko vissiin tää sleebailu, kun jouduin rukkaamaan vesillelaskupäivää.

Syynä on ainakin osittain kolme tai neljä kölilautaa tai niiden osaa jotka menivät vaihtoon sekä kaksi paria uusia kaaria. Kaaret on jo kiinni, samoin styyrpuurin puoleiset laudat. Konsultoinnin jälkeen jätin selvät raot lautojen väliin. Toivottavasti turpoavat kiinni, kuten kommentit kertoivat. Paapuurin puolella on yksi pätkä työn alla, toinen ehdokas on sen verran hyvännäköinen alustavien tutkimusten perusteella, että saatan laittaa vaan dutchmanin eli paikan siihen. Se selviää jo lähestyvänä viikonloppuna.

Masto on vaihtanut paikkaa kylmään halliin jossa sen voi hioa ilman pölyongelmia. Josko jo ensi viikolla?

Uusi potkurinakseli, vannasputki, perälaakeri ja talipoksi odottavat asennusta. Se on vuorossa kunhan saa pohjan umpeen.

Moottori menee paikoilleen vasta sen jälkeen kun alus todistettavasti kelluu omin avuin.

Kaksi vanhaa kaariparia sai luvan siirtyä pois veneestä, toinen oli teräskaari- ja toinen tammikaaripari. Teräskaaripari oli ruostunut melko täydellisesti vannasputken pikiboksin yläreunan kohdalta. Syy lienee se että vannasputki oli kiinni näissä kaarissa joten korroosiota oli riittämiin. Tammikaaripari oli puolestaan lahonnut alaosistaan , ilmeisesti pääsivät kastumaan vannasputken läpi tihkuavasta vedestä ja pysyivätkin märkinä sillä päät olivat pikiboksissa.

Yksi kaaripari on valmis ja sovitettu, toinen tullee valmiiksi parin päivän sisällä. Niiden jälkeen pitää pilssi kyllästää, ettei pääse kuivumaan liiaksi. Yksi tai kaksi laudanpäätä menee myös vaihtoon, ensimmäinen on jo poissa niin kuin kuva kertoo:

Moottoripukin palat alkavat olla sopivia, työstäminen on jonnin verran aikaa vievää, kun rälläkkää en viitsi veneessä huudattaa palovaaran vuoksi. Painelaakerin tukilevyn paikka on valittu ja sitä varten ensimmäiset pulttien reiät porattu kaariin. Lisää kuvia tulossa, varmaankin maanantaina.

Vannasputki irtosi viime viikonloppuna.Putki istui vielä perin kovaa kiinni jäljelläolevassa piessä alareunaltaan. Koska tilaa ei hirveästi ollut ympärillä olisi kaiken pien kaivelu vienyt iäisyyden joten oli keksittävä muuta. Laitoin kuumailmapuhaltimen kiinni vannasputken päähän ja annoin sen tohottaa parikymmentä minuuttia. Tuon lämmittämisen jälkeen putki irtosi suht’ helposti pyörittämällä. Pikilaatikon toisen pään muodostanut lauta johon vannasputken sisäpää oli pultattu kiinni paljastui kunnoltaan kehnoksi. Sekin irtosi, kuin myös kuvassa vielä näkyvä syöpynyt teräskaaripari. Tilalle taitaa tulla tammesta laminoimalla tehty kaaripari, joka toimii samalla kölitukkina ja vannasputken pikilaatikon päänä.

Vannasputken vaihto saattaa vähentää mystisiä vuotokohtia yhdellä, sillä sen pää ei ollut tiiviisti vannasputkessa kiinni joten vesi on päässyt tihkumaan siitä sisäpään lautaan ja sitä kautta edelleen pilssiin.

Nyt olisi työlistalla pilssin skrabaamista, kaariparin teko ja moottoripukin modifiointi. Aikaahan on…

No niin, nyt kannesta puuttuu lista partaan päälle. Partaan yläreunan höyläämiseen sain kulutetttua pari päivää. Uusi Recordin No 5 höylä jonka hankin pöllityn Stanleyn tilalle on etopeli. Mukava tehdä hommia kun työkalut eivät ole pilipaleja. Sama pätee uuteen nauhahiomakoneeseen. Entinen P.R.C nauhakone joka uskollisesti palveli pitempään kuin uskoinkaan päästi hengen pihalle ja sammui kesken töiden. Uutta hakiessa oli vaihtoehtoina about 30€ versio tai Makita 160€. Ei ole vaikea arvata mihin päädyin. Uusi Makita toimii jopa pienenä hiomapöytänä kun sen laittaa ylösalaisin kannelle. Ei vatkaa eikä yritä heti karkuun puhumattakaan siitä että sen lämpötila nousisi lähelle 100C astetta kuten edeltäjällään. Toimii jopa yhden käden koneena. Jälleen tämä “Jos haluaa hyvän ja halvan on ostettava sekä hyvä että halpa” päti.
Huomenna pitäisi maalata kyljet valkoisella puolipohjamaalilla. Muutaman kerroksen ja pakkeloinnin jälkeen voisi alkaa vetää pintamaalia. Jos kansi on lakkausta vaille valmis Juhannusviikonloppuna, niin voi jopa toivoa että Johanna saa vettä kölinsä alle vielä tässä kuussa? – Edelleen optimismi vallalla – Saas nähdä riittääkö allakassa päiviä. Kunhan potkuriakselin laakerin saa kiinni, rustiraudat paikoilleen, uudet anturiläpiviennit, maston kuntoon ja välttämättömät helat kanteen…

Potkuriakselin laakeri ei taida vaihtua vaan laitan vanhan ja väljän takaisin sillä ensi talvena vaihtunee ainakin vannasputki. Uutta laakeripukkia ei siihen kannata laittaa sillä vannasputken päässä ei ole kierteitä ja uuden laitto edellyttäisi sen kierteiden pilaamista että sen saisi nykyisen vannasputken päälle – no way.

Pilssissä täytön jälkeen pysyvän veden yläpinta kohoaa kerta kerralta, joka taitaa kertoa siitä että saumat turpoavat kiinni.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Perjantai ja lomaviikko edessä. Saas nähdä kuinka paljon hommia on tekemättä viikon kuluttua. Poliitikot sanoisivat jotta homma on valmis silloin, mutta itse olen sen verran lähempänä todellista elämää etten menisi tuollaista vielä tässä vaiheessa lausumaan.

Potkuriakselin laakeri ei sitten ollutkaan pronssia, vaan valkometallia. Se on itsevoiteleva ja vaihdetaan siten, että vannasputken pää – eli se missä laakeri lepää – valetaan täyteen valkometallia ja sen jälkeen koneistetaan akselille sopivaksi. Pätevä ratkaisu, mutta Tammisaaresta löytynyt tekijä ei sitä ehdi tekemään ennen syksyä ja toisen kommentin perusteella lähin tekijä löytyisi Savon suunnalta eli sieltä missä höyrylaivoissa on samantyyppisiä laakereita. Ratkaisuja on kaksi: joko vaihdan sen kumilaakeriksi eli vannasputken pää menee samalla vaihtoon tai sitten laitan vanhan paikoilleen ja vaihdan syksyn ja talven aikana sekä vannasputken että moottorin. Kahellaan.

Viimeiset palat menivät kanteen tänään. Nyt on vuorossa loppujen ruuvien laitto skantäkkiin ja doghousen reunoille, niiden reikien tapitus, saumojen siivousta ja niiden sikaamista. Ja sen jälkeen hiontaa, hiontaa, hiontaa. Niin ja se skylight…

Potkuri irtosi tänään – ihan ehjänä. Se lähti lähes helposti kun antoi tarpeeksi lämpöä ja käytti sopivaa ulosvedintä. Vannasputken pää eli käytännössä laakeri irtosi ja se paljastui pronssilaakeriksi – liekö alkuperäinen? Toivottavasti löytyy joku nailoninen sopivankokoinen helposti ettei homma pitkity.