Just another high…… yacHteq

Sorry, this entry is only available in finnish.

Found I, Flathead during my US trip. This is the third record in Ry Cooder’s trilogy. Simply said, this is awsome. Again proves that when you know what you are doing you do not need to do any tricks. Mainly guitar, drums, bass and sometimes accordion with Flaco Jiménez. A excellent roots record which should be played loud! Like Ry Cooder self says in the booklet: “One more thing. I do not want to hear that any of you are using my record for some candy-ass background scenario or personal mood trick of your own. I want you to understand this. Get in the vechile and play this damn thing loud and drive, where to I don’t much care……” So follow the rules, jump in your car and play this loud! This really Works!

Interesting if this get’s Grammy as the two previous ones of the trilogy. This sure earns it!

Tuli kuunneltua Amused to death taas viime yönä. Käsittämätön levy, se jaksaa edelleen yllättää. Tästä levystä tuli mieleen parhaimmat levyt ja siksi kaivoin seuraavan tekstin arkistoista.

Tämä teksti on suoraan Norpan maailman top 5 levyä teksti parin vuoden takaa. Pitää edelleen paikkansa, levyt eivät ole järjestyksessä:

Harry Chapin: Greatest Stories Live – suuren tarinankertojan paras levy. Jo aiemmilla levyillä esitetyt elämänläheiset tarinat saavat aivan uutta potkua live-yleisön edessä, ja välispiikeistäkin välittyy hyvä huumori. Elämäniloa osin surullisista tarinoista huolimatta.

The Band: Last Waltz – varsinainen mammutti, joka tosissaan selvisi meikäläiselle vasta kun näin sen DVD-versiona. Tällaista soittamisen riemua ja musiikillista ilotulitusta harvoin kokee. Tuolla keikalla olisin halunnut olla mukana!

Roger Waters: Amused to Death – hyvä kokonaisuus, jonka synty juontaa juurensa TV.n tylsistävästä vaikutuksesta. Kansikuva kertoo kaiken: apina katsomassa telkkaria. Teos sopii hyvin teemaan “taistelu tyhmyyttä vastaan”. Tämä vaatii keskittynyttä kuuntelua ilman häritseviä tekijöitä ympärillä. Siksi hiljainen yö ja kuulokkeet varmistavat erittäin harvinaisen ja koskettavan musiikkinautinnon.

Ry Cooder: Chicken Skin music – tästä ei roots enää parane. Hyvä esimerkki siitä, kuinka haitarikin voi kuulostaa hyvältä!

CCR: Cosmos Factory – käsittämättömän tasokas CCR levy, jossa kaikki kappaleet voisivat roikkua listojen kärjessä pitkään vielä tänäkin päivänä. Kappaleet eivät ole vanhentuneet pätkääkään, vaikka levyn julkaisusta on yli 35 vuotta!

Eipä KEPit ja Norpat mahtuneet serverille. Tarttee viritellä isompi levy, että saa kaiken kuunteluun. Lisäsin kuitenkin radio Mafian ajalta viimeisen Norpan maailman ja muutaman KEPin ihan kokeeksi.