Takakaarre häämöttää ja meikäläinen on hyvissä kyttäysasemissa….
Perjantai ja lomaviikko edessä. Saas nähdä kuinka paljon hommia on tekemättä viikon kuluttua. Poliitikot sanoisivat jotta homma on valmis silloin, mutta itse olen sen verran lähempänä todellista elämää etten menisi tuollaista vielä tässä vaiheessa lausumaan.
Potkuriakselin laakeri ei sitten ollutkaan pronssia, vaan valkometallia. Se on itsevoiteleva ja vaihdetaan siten, että vannasputken pää – eli se missä laakeri lepää – valetaan täyteen valkometallia ja sen jälkeen koneistetaan akselille sopivaksi. Pätevä ratkaisu, mutta Tammisaaresta löytynyt tekijä ei sitä ehdi tekemään ennen syksyä ja toisen kommentin perusteella lähin tekijä löytyisi Savon suunnalta eli sieltä missä höyrylaivoissa on samantyyppisiä laakereita. Ratkaisuja on kaksi: joko vaihdan sen kumilaakeriksi eli vannasputken pää menee samalla vaihtoon tai sitten laitan vanhan paikoilleen ja vaihdan syksyn ja talven aikana sekä vannasputken että moottorin. Kahellaan.