Just another high…… yacHteq

Aina silloin tällöin näkee juttua tai kysymyksiä ruuvien materiaaleista, varsinkin kun käyttökohteena ovat veneet. Materiaali on useimmiten ollut messinkiä, pronssia tai haponkestävää terästä. Noista kolmesta vain kaksi soveltuu veneissä käytettäviksi: pronssi ja haponkestävä teräs.

“Messinkiä ei käytetä veneissä, se on tarkoitettu huonekaluteollisuudelle” Jotakuinkin noin sanoi edesmennyt Eino Antinoja luennoidessaan puuveneen korjaus-kunnostuskurssilla joskus 80-luvun alkupuolella. Jo tuon kommentin pitäisi yksinään riittää, sillä se on totuus.

Messinkiä vaivaa sinkinkato, joka haurastuttaa materiaalin, ja lisäksi sen mekaaniset ominaisuudet ovat heikommat kuin pronssilla. Johannan isopurjeen kisko mastossa oli kiinnitetty messinkiruuveilla, ja ruuvien kannat alkoivat lohjeta ruuveista irti itsestään ilmeisesti rasituksesta. Ne vaihtuivat haponkestäviin ruuveihin, onneksi kisko eli käytännössä isopurjeen mastoliikki ei irronnut kesken purjehduksen kovassa kelissä…. Classic marine kertoo saman asian kuin Eikalta lainattu kommentti tämän jutun alussa: “Remembering the problems of dezincification, brass screws should only be used in protected environments, for example in interior furniture, or in applications where your life will not depend on them.”

Haponkestävät ruuvit ovat kelpo vaihtoehto, ja saatavuuskin on hyvä. Ainoa ongelma on, kun haponkestävää terästä käytetään hapettomassa tilassa. Silloin siitä valmistettuja ruuveja ja pultteja vaanii rakokorroosio, joka voi pahimmillaan johtaa ruuvin tai pultin katkeamiseen. Haponkestävä teräs vaatii hapen läsnäoloa jotta sen pinta passivoituisi ja näin estäisi korroosion edistymisen. Pronssilla ei tuota ongelmaa ole, joten se on varmempi vaihtoehto varsinkin vesilinjan alapuolella.

Millä messinkiruuvin ja pronssiruuvin toisistaan erottaa? Messinki on väriltään keltainen, kullan kaltainen, pronssi on enemmän punertavan ruskea. Ja tietty hinnasta……

Maaleistakin voisi juttua kirjoittaa, sanottakoon nyt vain se, ettei latekseja veneissä pidä käyttää. Eikä puutaloissakaan. Lateksejahan piisaa, ja Pikateho taitaa olla se yksi tunnettu. Teho on puolestaan öljymaali ja sopii vallan mainiosti veneissäkin käytettäväksi, esimerkiksi kannessa.

Päivitin ko. stroorin, lähinnä eeePC käytön osalta. Nykyinen käyttis kun on antiX joka on Debian–pohjainen. Päivitetty juttu on edelleen samassa paikassa eli tässä.

Johanna suuntasi keulan kohti länttä sunnuntaina 22. heinäkuuta. Ensimmäiseksi yöksi ankkuroitiin Källvikeniin josta suunnattiin kohti Tammisaarta seuraavana aamuna. Tammisaaresta jatkettiin matkaa keskiviikkona 25. heinäkuuta ja ankkuri laskettiin Högsåran ankkurilahteen muutaman muun veneen seuraksi.

Purjehdus jatkui aikaisin seuraavana aamuna kohti Korpoströmin kauppaa jossa tankattiin. Sieltä suunnattiin kohti Kihtiä. Keli oli mainio, tuuli pysytteli aluksi poissa mutta alkoi viritä melko pian. Johanna kulki iloisesti fokan, jibin ja ison avustuksella ja tuuli piristyi.

Loppujen lopuksi tuulta oli 10 m/s luoteesta, ja Johanna kulki parhaimmillaan 7,2 solmua. Perin Mahtavaa! Matkaa jatkettiin vielä Bänö-ö lahteen jossa ankkuroitiin – peräti kaksi kertaa sillä ensimmäinen yritys ei onnistunut, ankkuri ei rivakassa puuskaisessa tuulessa pitänyt.

Koitti perjantai eli 27. heinäkuuta. Ankkuri nousi jälleen aikaisin aamulla ja Johanna suuntasi kohti Maarianhaminaa.

Etenimme aamupläkässä “puutarhaväylää” konevoimin ja laituroiduimme Maarianhaminassa ÅSS:n vierassatamaan sopivasti ravintolan kohdalla olevan laiturin päähän. Well done, olimme lähteneet vasta toissapäivänä Tammisaaresta!

Ohjelmassa oli mm. tutustuminen uusittuun merimuseoon ja ruokailu Nauticalissa. Molemmat olivat todella hyviä.

Paluumatka kohti itää alkoi 31.heinäkuuta tiistaina, jolloin purjehdittiin Degerbyn vierassatamaan. Sieltä seuraavana päivänä venytimme yli Kihdin jälleen mukavassa tuulessa ja laituroiduimme Korpoströmin vieraslaituriin jo aikaisin iltapäivällä kahden aikaan. Alunperin oli tarkoitus jatkaa matkaa tankkauksen jälkeen mutta mukavuudenhalu voitti ja jäimme Korpoströmiin yöksi. Vierassataman sauna oli bueno.

Korpoströmistä matka jatkui Helsingholmiin jossa lojuimme tavaksi tulleet pari päivää tekemättä mitään.

Kotimatka jatkui lauantaina 4. elokuuta ja pitkän päiväpurjehduksen jälkeen laituroiduimme kotisatamaan kuuden aikoihin iltapäivällä. Takana oli kaksi viikkoa purjehtimista ja laiskottelua, ehkä ensi vuonna pidemmän kaavan mukaan?