Just another high…… yacHteq

Kaikki puuttuvat palikat sain valmiiksi alkuviikosta. Lauantai meni rimojen hionnassa ja hienosäädössä. Tänään liimasin peräkanteen ja keskikannen skylightin takana oleviin kohtiin rimat kiinni 298:lla. Alkujärjestelyihin eli hiomiseen, imurointiin ja rimojen hienosäädön hienosäätöön sain tuhrattua nelisen tuntia……

Sika-primeri oli iskussa, toisin kävi 298-makkaran jossa oli parasta-ennen-päiväys 09/2006. Se vaikutti olevan käyttökelpoista mutta oli muuttunut purkaksi. Onneksi oli toinen, tuore makkara jonka levitin hiotun epoksoidun vanerin päälle odottamaan rimoja. Rimoihin ei tullut ruuveja, koska niitä ei tarvinnut taivutella mitenkään. 298:a tuli speksien mukaine n. 1 mm jonka päälle ladoin primeroidut rimat.

Keulakannen palat ja pari yksinäistä soiroa jäivät seuraavaan kertaan.

Saumoista puuttuu vielä 290DC, jonka jälkeen seuraa lukematon määrä tekemättömiä töitä, mutta tässä vaiheessa vallalla on taas yltiöpäinen optimismi vesillepääsystä kuluvana vuonna (onneksi talvet alkavat vasta joulukuussa joten aikaa on vielä jonnin verran). Jokohan ensi viikonloppuna pääsisi niistä miljoonista tarpeettomista kansiriman pätkistä eroon, joita on pitkin kantta?

Keulan rimat valmistui ihan niin kuin suunnittelin. Tänään olin jo aamusta aloittamassa peräkannen rimojen tekoa, eli viimeisiä mitä puuttuu. Ensimmäiset eli sisimmät kulmapalat piti tehdä viiteen kertaan ennenkuin rimojen kulma kuningaslautaan nähden asettui oikeaan. Tänään valmistui molempien puoliskojen sisimmät eli juuri ne kulmapalat ja yhteensä reilu puolet lopuista rimoista. Hyvällä tuurilla loput saa tehtyä huomenna edellyttäen että herään kukonlaulun aikaan. Ainoa jarru lienee Suomi – USA lätkämatsi.

Rimoja varten odottaa muutama koiranmakkara Sika 298:a ja saumamassaa eli 290DC:tä. Kunhan rimat saisi ennen tulevaa viikonloppua kiinni niin voisi keskittyä loppujen tappien laittoon, ja sitten se kölin alanurkka umpeen että saa veden sisään. Keskittymisen kohteita piisaa vielä jonnin verran: rustiraudat kiinni, helat kanteen, kone kuntoon, maston toppi uusiksi, sähköt uusiksi, uusi septitankki kiinni, uuden partaan rimat ja ne kylkeä vasten tulevat laudat, keulaluukku kiinni …. ja tietenkin h..tin isoja pilssipumppuja pari (-kymmentä???).

Täytyy ottaa kamera huomenna mukaan että saa tännekin muuta kuin pelkkää sanahelinää. Mielenkiintoista nähdä mikä on tilanne toukokuun lopulla kun Ballerina lienee uusilla kotivesillään.

Rungon kyllästys sisäpuolelta perän osalta tuli tehtyä viikonloppuna ihan niinkuin suunnittelin. Perän imuroinnissa ja siivoamisessa meni reilut 5 tuntia vaikkei se ole pituudeltaan kuin 2 metriä. Kyllästys sujui kasviruiskulla todella mainiosti, mäntyöljyn ja aspergolin sekoitusta upposi n. 5 litraa.

Eilen tein skylightin takana olevan pienen osan kantta liimausta vaille valmiiksi, samaten kaksi pitkää soiroa keskeltä kingplankin vierestä.

Tänään aloitin keulakannen loppuosan rimotusta. Siitähän ei puutu kuin kymmenkunta lyhyttä rimaa,  nyt enää muutama.  Huomenna homma jatkuu ja luulisi nuo muutamat valmistuvan jos ei satu jotain suunnittelematonta. Tuon jälkeen puuttuu enää peräkannen rimat ja sitten kaikki rimat on tehty.

Kölin alanurkan paloista on vielä toinen tekemättä. Ne kun saa kiinni, niin sitten voi laittaa vettä sisään ja katsoa kuinka monta sekuntia se siellä pysyy….

Peräkannen palkki on tänään liimattu kiinni, samoin sen kulmapalat. Nyt puuttuvat partaan päälilauta joka kiertää koko partaan samoin kuin parraslautaan kylkeä vasten tuleva ja lopuksi vielä lakattava lauta. Tässä kuva heti ruuvauksen ja liimauksen jälkeen.

Se alkaa jo näyttää siltä miltä se näytti juuri ennen purkua n. neljä vuotta sitten! Tosin rimoja ei vielä ole, eikä perähelaa mutta muoto on sama. Tämähän saattaa jopa valmistua joskus…

Huominen kulunee perän siivoamisessa päältä ja sisältä, kun ajatuksena on alkaa perän kyllästys jonka jälkeen voi pikkuhiljaa harkita veden laittamista sisälle.

Peräkannen “skantäkki” ja sen kulmapalat on jo kiinni, taisi olla vappuaatto kun ne liimasin. Myös kuningaslaudan n. 30 cm pitkä pätkä on paikoillaan. Vielä puuttuvat se paksu poikittaispalkki päälle ja sen kulmapalat. Ne on tänään sovitettu ja siten palkki ja nuo palat on tarkoitus liimata huomenna. Palkki kaipaa pientä taivutusta mutta asettuu paikoilleen jotakuinkin siedettävästi muutaman ruuvin avustuksella. Ennen liimausta pitää kulmapalojensisäkaari vielä muotoilla, mutta pianhan tuollaisen kaaren kaivertaa 60mm paksuun irokopalaan.

Kun palkki ja sen kulmapalat on liimattu on jäljellä vielä kansrimat – siis peräkannen osalta.

Ei tämä koko homma vielä ole “kohta valmis” sillä projektilistalla taitaa olla yli 20 hommaa, mutta yksi kerrallaan.

Perän palkki on jotakuinkin istutettu perään, tosin sitä joutuu jonkin verran taivuttamaan. Siihen riittää onneksi oma paino, joten sen saanee ruuveilla vedettyä paikoilleen. Sovitin myös kuningaslautaa peräkannen osalta, ja peräkannen keskikohtakin löytyi. Sitä on ollut “hieman” vaikea hakea, kun peräkannessa ei ole yhtään suoraa kulmaa, se on hivenen epäsymmetrinen ja peräsinkin on muutaman sentin keskiviivan paapuurin puolella. Kansirimoja mennee tasamäärä molemmille puolille, kulmaa joutunee säätämään.

Ennen palkin asennusta on perän skantäkkilauta laitettava paikoilleen eli liimattava ja ruuvattava. Se on huomisen homma. Sen liimauksen jälkeen voi istuttaa palkin paikoilleen, ja laittaa väliin bitumikittiä tai jotain mutta ei ainakaan Sikaa. Kamera olisi hyvä peli ottaa mukaan niin saisi vähän dokumentoitua sitä perän palahelvettiä.

Masto oli talvehtinut hyvin lämpimässä hallissa ja masto on mitattu uutta toppia varten. Topistahan löytyi lievä lahovaurio jonka vuoksi n. 1 m topista vaihtuu. Saman remontin aikana laitan uudet kaapelit mastoon, myös VHF:n antennikaapelin ja tuulimittarin uuden kaapelin. Noita hommia ei ihan heti pysty tekemään kun hallissa ei ole tilaa, ja priorisoinnin osalta voin keskittyä oleellisimpaan eli itse Johannaan.

Vanhan koneen eli MD17C tilalle sopisi moni uusi moottori, mutta investointi on sen verran suuri – kun konetehokin pitäisi olla mieluiten n. 40 hv – että jää hamaan tulevaisuuteen. Painokin putoaisi vähintään100 kg ja taitavat nuo uudemmat käydä hiukan tasaisemmin kuin tuo vm -80 oleva kone. Tosin ei tässä taida aikaakaan olla…

Johanna on puinen purjevene vuodelta 1949, jonka Knud Reimers piirsi 1946. Vesillä Johanna on ollut viimeksi vuonna 2003 joten alkaisi jo olla aika saada se kellumaan. Käsittämöntä kuinka kauan yhden kannen tekemiseen on mennyt aikaa.

Nyt on kuitenkin kevätkunnostus alkanut, ja jälleen vallalla on optimismi kuten aikaisempina vuosina. Pakko saada vene veteen!