Just another high…… yacHteq

[lang_fi]No niin, nyt on Eposealia levitetty about 5 kertaa joka riittänee lakan alle primeriksi. Hiomisen jälkeen halli pitäisi saada pölyttömäksi, ha! No, ainakin imuria pitää huudattaa ympäri venettä, sillä pölyä ja pieniä roskia sikiää jostain lisää. Ennen lakkausta on keulaluukku laitettava paikoilleen, samoin skylight joten taitaa mennä pari päivää ennen lakkauksen aloitusta. Tosin se tulee tarpeen, sillä Eposeal tarvitsee oman aikansa kovettuakseen eli speksien mukaan seitsemän vuorokautta mutta niin pitkään en ajatellut odotella. Peräkin, joka oli se varsinainen murheenkryyni on valmiin näköinen ja kaipailee enää lakkaa:

Tiikkirimoja ei vielä ole lopullisesti hiottu, tarkoituksella. Eposeal-roiskeet on helppo ottaa pois hiomalla, ne kun ovat perin ohuita siivuja joten katoavat toivottavasti lähes itsekseen hionnan yhteydessä. Eposealin hionnan lisäksi kannattanee hioa kyljet samalla kertaa. Niihin uppoaa useampi kerros valkoista maalia, voi olla että lopullinen pintamaali eli Epifanes jää ensi kevääseen. Tuo riippuu siitä, kuinka sileäksi kyljet tällä kiristyvällä aikataululla saa aikaiseksi. Toinen kysymysmerkki on snobiraita, jonka laitoin viime kesänä piiloon. Syynä oli se, että ko. ura oli perin juosten kustu. Raidan jyrsimiseen on jo terä olemassa, mutta sen uran tilanne selviää vesillelaskupäivänä.

Ja miksi tuo otsikko? Ihan vaan siitä syystä, että joku kusipää oli ruuvannut kaiun anturin sovituspalan runkoon galvanoiduilla ruuveilla. Kyseinen sovituspala oli alkanut lahota ja syyksihän paljastui nuo ruuvit. Ei mahdu meikäläisen päähän miksi helvetissä pitää tuollaista tehdä. Ruuvithan olivat enemmän tai vähemmän kadonneet ja samalla tehneet pahojaan runkolautaan. Tältä ne näyttivät:

Eihän siinä muuta kuin vähän uutta mahonkia (tapit ruuvien paikalle) ja epoksia, mutta nyppii niin tulenpalavan perkeleesti moinen tietämättömyys / välinpitämättömyys / ajattelemattomuus. No, ainakin ne lähti nyt, joten jotain hyvääkin oli tuossa uuden anturin reiän teossa. Täytyy se sovituspala tehdä uusiksi, mutta se ei onneksi ole iso vaiva ja samalla yksi tuleva lahovauriopaikka ottaa ja häviää.[/lang_fi]

Tältä näyttää kansi hiottuna, ennen lakkausta. Tiikkirimat jäävät tietty käsittelemättä mutta skantäkki ja kuningaslauta saavat lakkapinnan. Ennen lakkaa tulee useampi kerros Eposealia jota on tätä kirjoitettaessa pinnassa jo neljä tai viisi kerrosta ja huomenna vetelen viimeiset 1-2 kerrosta. Sen jälkeen pitäisi oman pinnan riittää siihen että lakkakerroksia tulisi vähintään viisi. Se taas tietää vähintään viittä päivää ja hinku vesillelaskuun voi ohittaa tuon finlackad 20 gånger speksin tänä vuonna.

Uutta lokin anturia varten hujautin isomman reiän aiemman Silvan anturin läpiviennin tilalle. Aiempi reikä oli 43 mm ja uusi – edelleen Silva tai oikeammin Nexus – on tietenkin erikokoinen eli 52 mm. Reikäsahalla tuo onnistui perin helposti vaikkei sitä “pilot hole”a ollutkaan tai oikeammin se oli mutta 43 mm kokoinen kun olisi pitänyt olla muutaman millin. Reikäsahahan tuppaa hakemaan paikkaansa raivokkaasti kun tuota ohjaavaa reikää ei ole, mutta kun kääntää poran pyörimisuunnan vastapäivään niin reiän saa paljon helpommin alkuun.

Vielä on uuden kaiun läpivienti joka on samankokoinen kuin uuden lokin eli 52 mm mutta työläämpi sillä senhän on oltava kohtisuorassa… Sen kun saa huomenna tehtyä, voi sisään laittaa taas vettä kahden päivän tauon jälkeen. Tippaakaan ei sisään laskettua vettä tule ulos, tosin perän saumoista osa jää kuiville eli tulevat varmaankin vuotamaan mutta suurin osa on jo ummessa. Hyvä niin.

Veteen ensi viikolla? Aika läheltä liippaa jos ei yllätyksiä tule.

Nyt on kantta hiottu pari päivää, ja vene kevenee kilokaupalla. Karkea hionta on tehty, ja nyt alkaa “kevyempi” hionta eli hienommalla paperilla joka tarkoittaa sitä, että pöly muuttuu hienommaksi ja on pakko valjastaa imuri Rotexiin. Eilisen hionnan aikana ilmassa oli voimakas tiikin tuoksu, sillä hiottu pinta muuttui öljyiseksi ja samalla jonkin verran tummemmaksi. Skantäkki ja kuningaslauta on hiottu 60:llä ja tänään on ilmeisesti 150:n vuoro, täytyy vain tarkistaa että aiemman hionnan naarmut häviää. Samalla voi kokeilla josko tiikin voisi hioa suoraan 150:llä ilman välihiontaa. Riippuu jäljestä.

Keula- ja perähelat on sovitettu paikoilleen, perähelaa piti avata puolisen senttiä nurkista jotka voi hitsauttaa helapajassa umpeen syksyllä. Partaat on hiottava ulkopuolelta, sisälpuolelta sain ne hiottua jo muutama päivä sitten.

Rotex näyttää olevan paras vaihtoehto ainakin tämän kannen hiontaan. Sormet meinaavat tosin pidemmän hiontasession jälkeen palaa sen metallirungossa, ja se onkin hyvä syy tauolle.

Mastokin on kaivettu esiin, nyt vielä puolen metrin viistot liitokset ja menoksi……saas nähdä kauan tuossa menee vai saako sen tehtyä kahvitauolla.[/lang_fi]

Partaan päälle tuleva 50mm x 20 mm irokorima taipui vaikka hivenen hirvitti varsinkin alkuvaiheessa. Hitaasti hivuttamalla se onnistui. Tuskaisen kauan kului liitoksen sovittamisessa, joka on samanlainen kuin alunperin. Katsotaan jos siitä saa kuvan otettua. Kuvassa rima on etupäästään kiinni ja jotakuinkin suorana odottamassa taivuttamista. Väliin tuli hiukan Proofia ja kiinnitykseen käytin 6 x 35 pronssiruuveja. Huomenna on vuorossa paapuurin vastaava jonka jälkeen alkaakin lähes suora loppuosuus, etten sanoisi loppusuora. 3 / 9 osaa on paikoillaan, joten vääntämistä riittää vielä useaksi päiväksi.

Vesikin pysyy aika hyvin sisällä, vielä kun saisi perään enemmän vettä. Johanna on hiukan keula alhaalla joten perä jää aika kuivaksi. Kölilaudoituksen saumat ovat alkaneet silminnähden turvota umpeen, ja nehän ovat olleet ne pahimmat. Siirrän “täyttöletkun” perään niin saa ainakin välillä vettä perään, se tosin karkaa keulaan päin ja valuma-aukkoja en ala tukkia.

Kuviteltu vesillelaskukin konkretisoitui huolestuttavasti kun telakanpitäjä kilautti ja kysyi aikataulua, miten olisi ensi viikon loppupuoli – saa nähdä onko vettä silloin Johannan ympärillä enemmänkin… Jäljellä kun on vielä maston kunnostus joka olisi hyvä saada valmiiksi samaan aikaan kun Johanna muutenkin. Nyt pitää olla se kalenteri josta saa lisää päiviä.

Lomaviikolla saa näköjään paljon enmmän aikaan kuin työviikolla. Nyt on kuitenkin parras tapitettu ja illemmalla on tarkoitus tehdä listat jotka tulevat toivottavasti Juhannuksen aikana sen päälle. Kyljet on paikkamaalattu ja pakkeliakin levitelty eli nyt voi maalata kyljen kertaalleen pohjamaalilla.
Huomenna alkaa keulaan partaan päälle tulevien lautojen (jotka ovat kuvassa suurinpiirtein paikoillaan) sovittaminen, ja sen jälkeen niiden jatkoksi ne tänään tehtävät listat. Mielenkiintoista nähdä kauan aikaa kuluu kun laittaa 20 metriä listaa kiinni. Muuten hommassa ei liene ongelmia, mutta keulassa lista taipuu aika paljon, toivottavasti ei liikaa….

No niin, nyt kannesta puuttuu lista partaan päälle. Partaan yläreunan höyläämiseen sain kulutetttua pari päivää. Uusi Recordin No 5 höylä jonka hankin pöllityn Stanleyn tilalle on etopeli. Mukava tehdä hommia kun työkalut eivät ole pilipaleja. Sama pätee uuteen nauhahiomakoneeseen. Entinen P.R.C nauhakone joka uskollisesti palveli pitempään kuin uskoinkaan päästi hengen pihalle ja sammui kesken töiden. Uutta hakiessa oli vaihtoehtoina about 30€ versio tai Makita 160€. Ei ole vaikea arvata mihin päädyin. Uusi Makita toimii jopa pienenä hiomapöytänä kun sen laittaa ylösalaisin kannelle. Ei vatkaa eikä yritä heti karkuun puhumattakaan siitä että sen lämpötila nousisi lähelle 100C astetta kuten edeltäjällään. Toimii jopa yhden käden koneena. Jälleen tämä “Jos haluaa hyvän ja halvan on ostettava sekä hyvä että halpa” päti.
Huomenna pitäisi maalata kyljet valkoisella puolipohjamaalilla. Muutaman kerroksen ja pakkeloinnin jälkeen voisi alkaa vetää pintamaalia. Jos kansi on lakkausta vaille valmis Juhannusviikonloppuna, niin voi jopa toivoa että Johanna saa vettä kölinsä alle vielä tässä kuussa? – Edelleen optimismi vallalla – Saas nähdä riittääkö allakassa päiviä. Kunhan potkuriakselin laakerin saa kiinni, rustiraudat paikoilleen, uudet anturiläpiviennit, maston kuntoon ja välttämättömät helat kanteen…

Potkuriakselin laakeri ei taida vaihtua vaan laitan vanhan ja väljän takaisin sillä ensi talvena vaihtunee ainakin vannasputki. Uutta laakeripukkia ei siihen kannata laittaa sillä vannasputken päässä ei ole kierteitä ja uuden laitto edellyttäisi sen kierteiden pilaamista että sen saisi nykyisen vannasputken päälle – no way.

Pilssissä täytön jälkeen pysyvän veden yläpinta kohoaa kerta kerralta, joka taitaa kertoa siitä että saumat turpoavat kiinni.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Parraslaudoista suurimman osan laitoin paikoilleen sunnuntaina, ja viimeisen reilun nelimetrisen laudan maanantai-iltana. Kyllä helpotti tuon jälkeen, sillä oli perin hankalaa saada laudat kannella työskennellen kylkeä vasten, porattua reiät ja ruuvattua. Telineet olisivat olleet kova sana, mutta ei ole vielä oikein tilaa ympärillä. Nuo partaan laudat ovat ruuveilla kiinni ja väliin laitoin Proofin ja peruskyllästeen coctailia josta tuli juuri sopivaa vetelää tahnaa. Ajatuksena on että mikäli jossain kolaroi, niin nuo saa paikkoja rikkomatta irti, samoin itse partaan joka sekin on vain ruuveilla kiinni. Keulan posket ovat tosin liimattu mutta ne eivät ainakaan ensimmäisenä ole pettämässä sillä partaalla on paksuutta niiden kohdalla eli ensimmäisen metrin matkalla n. 8 cm.

Nyt kannesta puuttuu enää lista joka kiertää partaan päällä koko veneen, perässä se taitaa kulkea laudan nimellä sillä leveyttä sillä on n. 18 cm ja paksuus 25 mm. Ja se skylight, loppusaumojen massaus, kaikki helat ja….niin ja hionta….

Kaikki tapit ovat paikoillaan kannessa. Edellinen ilmoitus aiheesta oli hiukan etuajassa, sillä kannesta löytyi 12 rimojen ruuvien reikiä jotka olin viimeksi missannut. Nyt en.

Vettä ei ole vieläkään sisällä, tuo homma on ajastettu tulevaksi viikonlopuksi.
Ja samalla olisi syytä aloittaa mastoremppa, siitähän menee toppi noin metrin matkalta uusiksi.

Tänään upposi yli sata 6×60 ruuvia kanteen ja tapit niiden päälle. Kannesta ei puutu kuin 10 ruuvia ja tapit niiden päälle. Niissä todennäköisesti tuhrautuu jonkin verran aikaa kun pitää porata niiden reiät rustirautojen 4 mm haponkestävän tukilevyn läpi joka on kannen alapuolella. Tässä kuva siitä ajalta jolloin kannesta puuttui “aika paljon” :

Saumat vielä puhtaaksi ja niihin Sikaa niin kansi alkaa ainakin näyttää melko valmiilta. Pahin vääntö taitaa olla parraslautojen ja partaan päälle tulevan 25 mm laudan/soiron kiinnittäminen. Ne jos sais tällä viikolla kiinni……

Viimeiset palat menivät kanteen tänään. Nyt on vuorossa loppujen ruuvien laitto skantäkkiin ja doghousen reunoille, niiden reikien tapitus, saumojen siivousta ja niiden sikaamista. Ja sen jälkeen hiontaa, hiontaa, hiontaa. Niin ja se skylight…

Potkuri irtosi tänään – ihan ehjänä. Se lähti lähes helposti kun antoi tarpeeksi lämpöä ja käytti sopivaa ulosvedintä. Vannasputken pää eli käytännössä laakeri irtosi ja se paljastui pronssilaakeriksi – liekö alkuperäinen? Toivottavasti löytyy joku nailoninen sopivankokoinen helposti ettei homma pitkity.

Nyt on keulakannen palat liimattu kiinni, jäljellä enää yksi 15 cm ja toinen 25 cm pitkä pala ja sitten on kaikki 360 m rimoja kannessa kiinni. Jo huomenna? Seuraavaksi työlistalla on loput ruuvit kiinni kanteen, tapit päälle ja hionta. Ja sit kölin alapalat kiinni ja vettä sisään?

Potkuri on todellisuudessa kokoa 15 x 11 tuumaa, ja edelleen alimittainen nykykoneelle. Akselin laakeri olisi vaihtolistalla mutta potkuri on yhtä puuta akselin kanssa, ainakin siltä se tuntuu…